Kirjailija Joonas Konstig aloittaa kouluttajana Tarina-akatemiassa

Kirjailija ja kirjoituskouluttaja Joonas Konstig aloittaa lokakuussa kouluttajana Tarina-akatemiassa. ”Kaikki, jotka ovat puristaneet penkkinsä käsinojaa, kun leffan sankari joutuu kiipeliin, tietävät miten voimakkaasti tarinat vaikuttavat. Yrityksetkin voivat käyttää tätä tunteisiin vetoavaa työkalua”, sanoo Konstig.

Tarinan vaikuttavuus on luonnonlaki

”Työ kirjailijana ja kouluttajana on saanut minut tajuamaan, että vaikuttavan tarinan rakennusperiaatteet eivät ole kirjailijoiden tai Hollywood-käsikirjoittajien keksintöä vaan pikemminkin luonnonlakeja kuten painovoima. Tarinat vaikuttavat meihin biologisesti esimerkiksi hormonitasolla”, Konstig sanoo.

Konstig kouluttaa yrityksiä esimerkiksi tarinankäyttöön viestinnässä sekä vetää virkistys- ja TYKY-koulutuksia, joissa työporukat oppivat kertomaan tarinoita omasta elämästään.

Jokainen on tarinankertoja

Konstigin mukaan ihminen on tarinankertoja luonnostaan, mutta kaikki eivät tiedä olevansa sitä. Kirjailija haluaakin laajentaa ihmisten ja yritysten tarinatietoisuutta.

”Me kerromme töissä kahvipöydässä, miten lapsen futisvalmentaja vietiin äsken sairaalaan tai kuka itki eilisessä Vain elämää -jaksossa. Tämä on luonnollista tarinankerrontaa. Silti kun pidämme puheen tai presentaation, lakkaamme käyttämästä tarinoita, vaikka juuri ne auttaisivat toisia ymmärtämään meitä.”

Suomessa valtava potentiaali

Maailmalla storytelling eli tarinankerronta on monien suurten yritysten arkea. Tarinoiden käyttämisessä piilee valtava potentiaali, jonka hyödyntäminen näkyisi myös tuloksessa. Tarinat vaikuttavat tunteisiimme ja sitä kautta muun muassa ostopäätöksiimme ja työntekijän sitoutumiseen työhönsä. Konstigin mielestä kaikilla on hyviä tarinoita, kun ne opetellaan löytämään ja kertomaan.

Joonas Konstig: Mitkä ovat luovuuden ainesosat?

Kirjailija Joonas Konstig kertoo vieraskynäkirjoituksessaan, millaisista ominaisuuksista luovuus kumpuaa ja millainen on luovan prosessin ydin. Olkaa hyvät!

Yksi ensimmäisiä neuvoja, joita sain alkaessani opiskella kirjoittamista, oli tällainen: kirjoita aluksi ihan vapaasti äläkä kritisoi tekstiä yhtään. Sitten kun olet saanut jonkinlaisen kokonaisuuden valmiiksi, lue se tarkkaan ja nyt vapauta sisäinen kriitikkosi.

Näyttää siltä, että tämä kaksijakoinen neuvo on erinomainen ohje kaikkeen luovaan työskentelyyn. Ainakin luovuustutkimus tukee sitä.

Tutkijat Guillaume Fürst, Paolo Ghisletta ja Todd Lubart esittävät tutkimuksessaan kokonaismallin luovuudesta ja persoonallisuudesta. Mallissaan he yhdistävät luovuuden ajatusprosessit sekä luonteenpiirteet, joita luovuus edellyttää.

Nämä ovat keskenään kutkuttavasti ristiriidassa.

Tutkijat kutsuvat luoville ihmisille yleisiä luonteenpiirteiden yhdistelmiä nimillä plastisiteetti, divergenssi ja konvergenssi.

Plastisiteettiin kuuluu korkea avoimuus, ulospäinsuuntautuneisuus, energia ja inspiraatio. Näitä luonteenpiirteitä yhdistää vahva hinku eksploraatioon eli uuden tutkimiseen ja löytämiseen. Aivokemiallisesti eksploraatiota ilmeisesti ajaa välittäjäaine dopamiini, jota korkean plastisilla ihmisillä tapaa esiintyä aivoissa runsaita määriä.

Divergenssiin taas kuuluu matala miellyttävyys ja tunnollisuus sekä korkea epäkonformiteetti ja impulsiivisuus. Divergenssi tarkoittaa epätavanomaisuutta ja omaperäisyyttä, ryhmäajattelun vastustamista ja matalaa halua miellyttää toisia. Tällaiset ihmiset ovat helposti muiden mielestä impulsiivisia. Joskus he ovat suorastaan vaikeita ihmisiä. Tiimityöhön he eivät helposti taivu. Silti luovuus edellyttää radikaalia ajattelun vapautta.

Konvergenssi taas koostuu korkeasta kunnianhimosta, tarkkuudesta, sinnikkyydestä ja kriittisestä tajusta. Tämä puoli luovuudesta jää usein innoittuneen inspiroitumisen varjoon. Tällaiset porvarilliset hyveet ohjaavat luovaa ihmistä hiomaan teoksistaan ja teorioistaan sinnikkäästi yhä parempia. Avantgarderunoudessa konvergenssi ei välttämättä ole yhtä tärkeää, mutta realistisen romaanin kirjoittaminen taikka tieteellisen vallankumouksen luominen on tulosta vuosien säntillisestä työstä, jossa omaa tekelettä tulee voida arvioida yhä uudestaan tarkasti ja kriittisesti. Työhuoneen tuolissa pitää pystyä istumaan tunnollisesti kuin virkamies.

Mutta parhaisiin tuloksiin päästäkseen näiden kolmen pitäisi yhdistyä samassa ihmisessä.

Luova prosessi jakautuu näiden tutkijoiden mukaan kahteen osaan, joita he kutsuvat nimillä Generointi ja Valinta.

Generointi koostuu omaperäisyydestä ja ideoiden tuottamisesta. Tässä vaiheessa on hyväksi hiljentää sisäinen kriitikko ja kuunnella sisäisen punaviinirunoilijan vapaata ajatustenvirtaa. Tärkeintä on aivoriihimäisesti saada aikaan suuri määrä ideoita. Tämä on välttämätöntä luovuudelle, muttei yksin yleensä riitä kaikkein parhaisiin tuloksiin asti.

Toinen vaihe, Valinta, taas päästää sisäisen tilintarkastajan asialle. Valintavaiheessa arvostellaan, hylätään ja hiotaan ideoita ja jatkokehitellään niitä soveltuviksi. Nyt tärkeää on ideoiden laatu ja sen parantaminen. Valinnan lopputavoite on muodostaa koherentti lopputulos tarkistelemalla sen kehitystä jatkuvasti.

Luovuus tarvitsee siis keskenään riiteleviä taipumuksia. Luova prosessi vaatii sekä kahleetonta mieltä että puutuvia istumalihaksia. Se on ristiriitaista ja sekavaa pyrkimystä luoda villistä kaaoksesta uutta järjestystä.