Taloustieteen Nobelilla oikea osoite

Taloustieteen Nobelin nappasi tänä vuonna Chicagon yliopiston professori Richard Thaler, joka on erikoistunut käyttäytymistaloustieteeseen. Thalerin keskeisin teesi on, että ihminen ei ole täysin rationaalinen ja tunteeton toimija taloudessa. Ihmisen järkevyydellä on aina rajoitteensa. Usein niitä ovat pelot, ennakko-oletukset ja toiveajattelu. Thalerin ja hänen hengenheimolaistensa ajattelu haastaa perinteiset talouden teoriat, jotka olettavat toimijoiden olevan rationaalisia. 

Suomessa käyttäytymistaloustiede lienee ainakin tähän asti ollut verrattain tuntematon, mikä on hyvin omituista, koska on hyvin tiedossa, että ihminen tekee päätöksensä tunteella. Vai miksi "kodin pitää tuntua kodilta" tai auton pitää olla tietyn merkkinen? Päätösten perustuminen tunteisiin on myös dokumentoitu tutkimuksin, lisätietoa löydät esimerkiksi oppaasta, jonka voit ladata täältä: http://www.tarina-akatemia.fi/miksi-tarina-vaikuttaa

Suuremmassa mittakaavassa valintojen perustuminen johonkin muuhun kuin järkeen on entistä selvempää. Olemme esimerkiksi saattaneet planeettamme tilaan, jossa uhkana on jopa sen muuttuminen suurelta osaltaan elinkelvottomaksi. Ei liene merkki erityisen järkevän lajin toiminnasta.

Thalerin Nobel on tervetullut, sillä sen sanoma vapauttaa meidät ylimielisistä kuvista omasta järkevyydestämme. Ihminen on yllättävän pitkälle omien tarpeidensa, halujensa ja tunteidensa ohjauksessa. Ja kuten Thaler on osoittanut, tämä pätee niin tavallisen yksilön valintoihin kuin talouspäättäjien tekemisiin. 

Tässä vaiheessa tullaan tarinoiden alueelle. Ne nimittäin herättävät meissä tunteita. Jos emme tuntisi mitään esimerkiksi katsoessamme televisiota, emme katsoisi sitä. Sen sijaan palaamme kerta toisensa jälkeen sen suoltamien tarinoiden äärelle. Siksi, että televisio antaa meille kokemuksia ja tarinoita. Tarinat herättävät tunteita. Hyvällä tarinankertojalla on meihin siten enemmän valtaa kuin haluaisimme myöntääkään.

Omasta mielestäni järki on muutenkin yliarvostettua. Tarinat saavat meidät samastumaan tarinan päähenkilöön, mikä on omiaan vahvistamaan empatiaa. Ja empatia, se on tärkeämpää kuin järki.

 

"Ei ekspertti vaan ihan Pertti vaan" - miten asiantuntija blogaa samastuttavasti

Aina kun vedän tarinakoulutuksia, yritän aloittaa tilaisuuden anekdootilla, joka osoittaa että olen viallinen ihminen. Vaikka että ”suurin virheeni aloittelevana blogaajana oli epätoivoinen yritys kuulostaa fiksulta, sillä seurauksella että kukaan ei ymmärtänyt mitä yritin sanoa”. Tai että ”epäonnistuin kirjailijana, ja siksi minusta tuli tarinakouluttaja”.

Miksi kukaan vapaaehtoisesti paljastaisi haavoittuvuutensa? Koska me kaikki, kuulijat mukaan lukien, olemme erehtyväisiä ja tuntevia, ja kohtaamme joka päivä hankaluuksia ja vastoinkäymisiä. Siksi tarinankertoja, joka paljastaa epäonnistumisensa ja niistä saamansa opit, tarjoaa kuulijalle vahvan samastumisen kokemuksen. 

Mihin samastumista tarvitaan? Tunteiden herättämiseen. Jos kuulijalla ei ole tunneyhteyttä sinuun, millään mitä sanot, ei ole kuulijalle merkitystä. 

Tarvitset kuulijan tunteita vaikuttaaksesi hänen ajatteluunsa ja käyttäytymiseensä. Ilman tunnetta väittämäsi haihtuu kuulijan mielestä, sillä pitkäkestoisen muistin toiminta vaatii tunnejäljen syntymistä. Ja jos haluat vaikuttaa kuulijan päätöksentekoon, ilman aivojen tunnekeskuksen osallistamista ihminen ei kykene yksinkertaisimpiinkaan päätöksiin.

Ihmisaivot on rakennettu nykyajan vaatimuksiin nähden virheellisesti: ne hylkivät puhdasta informaatiota. Mutta kun kuulija samastuu sinuun, tunneyhteys salakuljettaa väittämäsi kuulijan mieleen – vähän niin kuin Troijan hevonen – ja niin väittämästäsi tulee hänen ikiomansa.

Asia, joka huolestutti parin viikon takaisen blogiworkshopin osallistujia, liittyi inhimillisyyden esiintuomiseen. Jos asiantuntija paljastaa olevansa erehtyväinen, miten käy ammatilliselle uskottavuudelle? Ei kai kukaan luota vialliseen asiantuntijaan? Huoli on ymmärrettävä mutta turha.

Kokosin alle kolme tapaa, joilla asiantuntija voi olla sekä ihminen että säilyttää uskottavuutensa.

1) Paljasta viallisuutesi siviilielämässä

Osoita viallisuutesi muilla elämän osa-alueilla kuin asiantuntijatontilla. Esimerkiksi autonratissa, lasten kanssa, parisuhteessa tai koriskentällä on joka päivä tilanteita, jotka pakottavat nöyrtymään ja oppimaan uutta. Käytä tekemiäsi virheitä ja niistä saamiaisi opetuksia vertailukohtina, joilla valotat oman erityisalasi ongelmia. 

Jos mökkireissulla olet riidellyt ystäväsi kanssa, tehnyt sovinnon ja huomannut suhteen syventyneen, voit käyttää tätä kriisiviestinnällisenä esimerkkinä miksi firman kannattaa pyytää anteeksi vilpittömästi – suhde asiakkaaseen on pelastettavissa, kenties jopa syvennettävissä. Näin käytettynä esimerkit vajavaisuudestasi eivät uhkaa uskottavuuttasi vaan rakentavat luottamusta. 

2) Paljasta intohimosi synty ja matka asiantuntijaksi

Lukijat samastuvat paitsi viallisuuteen myös intohimoon, siihen että jollakulla on selkeä kutsumus ja elämäntehtävä. Asiantuntijuutesi perustuu johonkin alkusyyhyn – tunteeseen tai sysäykseen, jonka vuoksi asia on alunperin alkanut kiinnostaa. Harva ymmärtää mitään hiukkaskiihdytin-insinöörin työstä, mutta jos hän kertoo uransa alkaneen lapsena puretuista leivänpaahtimista ja kodinkoneista, pystymme samastumaan tuohon pikkupoikaan.

Sysäyksestä on luontevaa jatkaa, miten matka toi mukanaan välttämättömät vastoinkäymiset ja opit, jotka nyt ovat jo osa menneisyyttä. Se, että on oppinut menneisyydessä, ei uhkaa asiantuntijan nykytilaa, päinvastoin. Se vakuuttaa lukijan siitä, että asiantuntijuus on koitoksissa testattua ja siksi arvostettavaa, ei kirjaviisautta tai pönötystä.

3) Kuvaa lukijalle kohtaus ja henkilökohtainen reaktiosi

Jos oman viallisuuden paljastaminen tuntuu liian suurelta ensiaskeleelta, blogaavaa tarinankerrontaa voi harjoitella luomalla arkisen kohtauksen, jossa on itse mukana.

Älä aloita kirjoitustasi etäännytetyllä uutiskielellä: "Viime aikoina mediassa on puhuttu paljon työlainsäädännön uudistuksista”.

Kokeile omakohtaista, muutamalla yksityiskohdalla elävöitettyä kuvausta: ”Viime sunnuntaina istuin unenpöpperössä aamiaispöytään. Katsahdin Hesarin pääotsikkoa ja nielaisin kahvin väärään kurkkuun.". 

Kun kehystät viestisi ihmisen kokoisella kohtauksella, joka paljastaa sinun olevan tunteva olento, lukija saa otteen abstrakteistakin asioista.

Samaan aikaan kun asiantuntijaroolin tarjoama piilo on turvallinen, se hankaloittaa viestisi läpimenemistä ja vaikuttavuutta lukijoissa. Siksi roolinaamiota kannattaa varovasti laskea. Palkinto oman ihmisyytesi paljastamisesta on suuri: saat yhteyden lukijoihisi (ja kaupanpäällisiksi itseesi), sinuun luotetaan ja sinua seurataan. Kun olet ensisijaisesti ihminen, lukijaa kiinnostaa kuulla mitä sinulla on sanottavana.

Mutta älä minua usko, kokeile itse.

Kirjailija Joonas Konstig aloittaa kouluttajana Tarina-akatemiassa

Kirjailija ja kirjoituskouluttaja Joonas Konstig aloittaa lokakuussa kouluttajana Tarina-akatemiassa. ”Kaikki, jotka ovat puristaneet penkkinsä käsinojaa, kun leffan sankari joutuu kiipeliin, tietävät miten voimakkaasti tarinat vaikuttavat. Yrityksetkin voivat käyttää tätä tunteisiin vetoavaa työkalua”, sanoo Konstig.

Tarinan vaikuttavuus on luonnonlaki

”Työ kirjailijana ja kouluttajana on saanut minut tajuamaan, että vaikuttavan tarinan rakennusperiaatteet eivät ole kirjailijoiden tai Hollywood-käsikirjoittajien keksintöä vaan pikemminkin luonnonlakeja kuten painovoima. Tarinat vaikuttavat meihin biologisesti esimerkiksi hormonitasolla”, Konstig sanoo.

Konstig kouluttaa yrityksiä esimerkiksi tarinankäyttöön viestinnässä sekä vetää virkistys- ja TYKY-koulutuksia, joissa työporukat oppivat kertomaan tarinoita omasta elämästään.

Jokainen on tarinankertoja

Konstigin mukaan ihminen on tarinankertoja luonnostaan, mutta kaikki eivät tiedä olevansa sitä. Kirjailija haluaakin laajentaa ihmisten ja yritysten tarinatietoisuutta.

”Me kerromme töissä kahvipöydässä, miten lapsen futisvalmentaja vietiin äsken sairaalaan tai kuka itki eilisessä Vain elämää -jaksossa. Tämä on luonnollista tarinankerrontaa. Silti kun pidämme puheen tai presentaation, lakkaamme käyttämästä tarinoita, vaikka juuri ne auttaisivat toisia ymmärtämään meitä.”

Suomessa valtava potentiaali

Maailmalla storytelling eli tarinankerronta on monien suurten yritysten arkea. Tarinoiden käyttämisessä piilee valtava potentiaali, jonka hyödyntäminen näkyisi myös tuloksessa. Tarinat vaikuttavat tunteisiimme ja sitä kautta muun muassa ostopäätöksiimme ja työntekijän sitoutumiseen työhönsä. Konstigin mielestä kaikilla on hyviä tarinoita, kun ne opetellaan löytämään ja kertomaan.