Yhdysvaltalainen humoristi Scott Adams nousi maailmansuosioon sarjakuvallaan Dilbert eli Pertti Perusinsinööri. Omaelämäkerrallisessa kirjassaan How to Fail at Almost Everything and Still Win Big Adams käsittelee myös sitä, mitä on vuosien varrella oppinut ihmisten kanssa seurustelusta. Ottakaamme Adamsilta pari opetusta.
Adamsin mukaan keskustelun perimmäinen tarkoitus ei ole niinkään vaihtaa tietoa, kuin saada toiset ihmiset tuntemaan olonsa hyväksi. Oivallinen huomautus! Adamsin mukaan tähän on yksinkertaiset keinot: kuuntele toisia, ole kiinnostunut heistä ja etsi yhteisiä kiinnostuksen aiheita. Kun yhteys on luotu, erinomainen keino jatkaa on kertoa kiinnostava tarina, ja kiinnostavista tarinoista tehokkaimpia ovat hauskat tarinat, party storyt eli small talk -tarinat. Näin Adams opettaa kertomaan sellaisen:
- Tärkeintä on valmistautuminen. Mieti tarina siis etukäteen valmiiksi ennen kertomista. Kuinka monesti oletkin aloittanut vitsin ja naureskellut sille itse, kunnes tulee se vaivaannuttava "eiku miten se menikään, niin se hevonen istuu jo siellä baarissa kun pingviini kävelee sisään, eiku hetkinen..."-vaihe.
- Small talk -tarinan rakennuspalikat ovat:
1. Johdanto
Johdanto on paras pitää lyhyenä, lauseen tai parin mittaisena. On parempi aloittaa "Vein auton huoltoon, kun jarruissa oli vikaa, ja...", kuin että ryhtyisit seikkaperäisesti selittämään, mikä niissä jarruissa sitten oli vikana.
2. Kaava (pattern)
Esittele kaava, jonka tarinasi tulee rikkomaan. "Joka kerta kun vien auton huoltoon, ällistyn siitä kuinka kalliikse se tulee." Tässä on kaava, jonka mukaan asiat yleensä menevät. Sinun tarinasi tulee rikkomaan sen, tekemään asiat toisin kuin aina. (Jos asiat menisivät tarinassasi niin kuin ne aina menevät, se tuskin olisi kertomisen arvoinen?)
Teknisesti ottaen tässä on kyseessä ns. ennakointi. Yleisön mieliin pedataan jo vähän epäilyjä siitä, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan: Jaa, mites sitten tällä kertaa käy, kun se sanoi tuon noin... Ehkä tästä huollosta tulee jostain syystä halpa tai aivan poskettoman kallis?
3. Henkilöhahmot
Joka tarinassa on henkilöhahmoja, ja Adamsin mukaan parhaat tarinat kertovat persoonallisista ihmisistä. Small talk -tarinassa olet itse usein yksi henkilöhahmoista. Jos kuulijat jo tuntevat sinut, sinun ei tarvitse esitellä omia persoonallisuudenpiirteitäsi, heikkouksiasi ja kykyjäsi. Mutta jos olet tuntematon tai kerrot tuntemattomista ihmisistä, esittele heidät yhdellä relevantilla luonteenpiirteellä:
"Naapurini Pasi lainaa aina meidän ruohonleikkuria. Se ei halua ostaa sellaista itse, kun kellariin pitää kuulemma mahtua jotain muutakin." Jo yksi lyhyt luonnehdinta esittelee hahmon elävänä ihmisenä.
4. Samaistuttavuus
Mikä aihe kiinnostaa jokaista ihmistä? Hän itse. Valitse siis tarinoita, joihin yleisösi voi samaistua. Vaikka itse kuinka rakastaisit koodausta tai pitsinnypläystä, tällaisista aiheista on vaikea saada tarinoita, joihin kaikki osaavat samaistua. Päiväkodin vanhempainillassa kertomus salkunhoitajasi virheestä ei ole yhtä samaistuttava kuin kertomus lastenhoitajan kömmähdyksestä – tai kertomus byrokratian kanssa taistelemisesta, mikä on Adamsin mielestä kaikille samaistuttava aihe.
5. Käänne
Tarinasi ei ole tarina, ellei siinä tapahdu jotain yllättävää ja erikoista. Käänne tarkoittaa sitä, että kohdassa 2 esitelty kaava rikkoutuu. Adams on tässä ehdoton: Ilman käännettä ei ole tarinaa. Jos saat autosi huollosta takaisin sovittuna aikana sovitussa kunnossa, kyseessä on vain kuvaus päivästäsi. Sen voi kertoa puolisolle, joka kysyy, miten päiväsi meni, mutta small talk -tarina se ei ole.
Tarina se sen sijaan on, jos käytetty autosi onkin aiemmin kuulunut korjaamon miehelle ja hän herkistyy muistelemaan, kuinka ajoi sillä hakemaan vaimoaan ja tytärtään synnytyslaitokselta kotiin. Niinpä kun hait auton huollosta, hän ei suostunut ottamaan siitä maksua ja taustapeilissä roikkui vielä kaupan päälle pinkki wunderbaum. Siellä päiväkodin vanhempainillassa tämä voisi olla vieläpä hyvin samaistuttava.
Kertauksena siis:
Mieti etukäteen elämäsi varrella vastaan tulleista kertomuksista tarinan muotoinen paketti. Tarinassa on oltava käänne, joka rikkoo "kaavan", ts. sen, miten asiat yleensä aina menevät. Hyvä tarina on yleisölle samaistuttava ja sisältää elävän henkilöhahmon tai useita. Ja pidä johdanto lyhyenä.
- Adamskin huomauttaa, että tarinankerronta ei ole mikään geneettinen lahja, joka ihmisellä joko on tai ei ole: tarinankerrontaa voi oppia siinä missä mitä tahansa muuta taitoa.
Me Tarina-akatemiassa olemme täysin samaa mieltä.