Miks pitäis...
Meidän ei enää tarvitse tehdä 12-tuntista päivää naurispellolla kesäisin ja samanmoista päivää metsätöissä talvisin. Suurin osa meistä ei ole suorassa kosketuksessa seuraavaan ruoka-annokseemme koko sen matkaa pellolta lautaselle. Sen sijaan me istumme ja ajattelemme, puhumme ja kirjoitamme ja saamme siitä korvauksen ja sillä korvauksella ostamme nauriita.
Koska matka naurismaalta lautaselle on niin pitkä, työnteon motiivit ovat hämärtyneet. Agraariyhteiskunnassa oli selvää, miksi töitä tehdään. Enää ei ole. Helsingin Sanomat käsitteli aihetta haastattelujen ja tutkimusten valossa otsikolla:
”Teen tyhjänpäiväistä mukatyötä” – Sari tekee viikon hommat päivässä, ja moni muukin kokee työnsä turhaksi
Me haluamme töissä käyttämällemme ajalle jonkin perustelun. Me haluamme, että meillä on jokin hyvä syy käyttää puolet valvellaoloajastamme ruudun ja näppäimistön äärellä. Me haluamme tietää, miksi.
HS oli haastatellut artikkeliaan varten ihmisiä, joiden työmotivaatio oli hukassa. Heidän vastauksissaan toistui muun muassa se, että töitä oli liian vähän. He kokivat itsensä tarpeettomiksi. Eräs kertoi: ”Olen kirjanpitäjä ja työskentelen aktiivisesti korkeintaan kymmenen prosenttia työpäivästä. Muun ajan teeskentelen työntekoa. Olen yrittänyt hakea muualle töihin, mutta palkkani on keskitasoa huomattavasti korkeampi, joten työneuvottelu tyssää yleensä siihen.”
Artikkelissa referoitujen tutkimusten mukaan esimerkiksi Britanniassa 37 % vastaajista koki, ettei heidän tekemällään työllä ollut merkitystä maailmalle. Alankomaissa vastaava luku oli 40 %.
Globaalin mittakaavan lisäksi asiassa on vielä toinenkin puoli: suuri osa ei ylipäätään tiedä, mikä heidän työnantajansa tavoite on. Suomalaisen väitöstutkimuksen mukaan 98 % ei muista työnantajansa strategiaa. He eivät tiedä, miksi se yritys tai organisaatio, jossa he työskentelevät, on olemassa. Jos se ei ole tiedossa ja sen lisäksi kokee, että töissä lähinnä oleillaan, ei ole ihmekään, jos työ tuntuu turhalta.
Turhaakin työtä varmasti on, mutta ennen kaikkea tutkimustulokset kertovat johtamisen ongelmista, kuten organisaatiopsykologi Jaakko Sahimaa HS:n artikkelissa toteaa.
"Johto luulee, että ihmisiä sitoutetaan faktojen pohjalta. Näin ei ole, vaan tyydyttävä tarina ja miksi-kysymykseen vastauksen saaminen on psykologinen perustarve. Tunnetasolla johtaminen on muutenkin tehokkaampaa.”
Onneksi monet johtajat ovat tiedonjanoisia ja valmiita kehittämään itseään. Sillä kun johtaja oppii puhumaan johdettaviensa tunteille, hänen oma arkensa helpottuu huomattavasti. On nimittäin paljon helpompaa ja mukavampaa johtaa motivoituneita työntekijöitä kuin sellaisia, jotka kokevat tekevänsä turhaa työtä.
Kuulijan tunteisiin vetoat tarinankerronnan avulla. Ihan perinteinen puhe, joka alkaa vahvalla tarinalla, on tehokas. Samoin yrityksen strategia ja arvot kääntyvät vaikkapa sarjakuvaksi, 3D-kokemukseksi tai novelliksi. Olennaista on, että käytetty tarina on samastuttava ja että se välittää oikean viestin.
Tarinankerronta on kehystämisen taitoa. Vaikka työntekijän työ itsessään ei inspiroisi (esim. tiilien latominen päällekkäin) , kun sen asettaa oikeaan kontekstiin, työstä tulee merkityksellistä (tiilistä kohoaa katedraali, joka kestää tuhat vuotta). Kun löydät sopivan tarinan kuhunkin tilanteeseen, annat ihmisille tarkoituksen tunteen.
Ota yhteyttä niin kerromme, miten sinä voit hyötyä bisnestarinankerronnasta! Ja ekstravinkki: Jos kuulut suuremman yrityksen johtoportaaseen, vilkaise Aikakonettamme. Sen avulla tarjoat työntekijöillesi ja sidosryhmillesi vangitsevan näyn tulevaisuudesta, joka inspiroi ja saa haluamaan muutosta.