6 kikkaa joilla tarinallistat presentaation

Tylsiä otsikoita, käsittämätön määrä tekstiä, väsynyt puhuja joka luennoi tekstin sellaisenaan kalvoilta. Elämän aikana lusitut (ja itse vedetyt) presentaatiot ovat olleet pääosin tappavan tylsiä, eikö? Niin ei tarvitse olla. Seuraavien kikkojen avulla rakennat esityksen joka koukuttaa kuulijan huomion, pitää mielenkiinnon yllä loppuun asti ja jättää kuulijaan jäljen. Sanalla sanoen: muuttaa kuulijan.

1. Ole samastuttava

Ole se joka olet. Autenttinen sinä. Jos olet Matti Rönkä, älä esitä Roope Salmista. Jos huumorisi on kömpelöä, anna sen olla. Aloita anekdootilla joka liittyy presentoimasi asian ja elämäsi väliseen suhteeseen. (”Voi hyvällä syyllä sanoa että mä oon perheoikeuden asiantuntija: mä oon eronnut kolme kertaa.”) Muista että viallisuutesi piirtää sinusta ihmisen, johon kuulija samastuu, koska kuulijakin on viallinen ihminen.

2. Kerro miten kuulija hyötyy

Presentaatiolla on syy, miksi se vedetään juuri tälle yleisölle. Syy ei ole otsikko (”Valtionhallinnon rakenne”) vaan sen hyöty kuulijalle (”Että te osaatte ohjata puhelut oikeille ihmisille”). Taustoita syy (”Vuodessa menee teidän työaikaa hukkaan 1000 tuntia kun puheluita pallotellaan eri osastojen välillä”). Luo kuulijassa halu seurata esitys loppuun asti (”Mä kerron lopuks miten mä keksin tähän nerokkaan muistisäännön”). Viritä kuulijassa kysymys johon hän odottaa vastausta (”Voisko mun elämä muuttua tän ansiosta paremmaksi?”).

3. Näytä mikä on vialla nyt

Kerro miten huonosti kaikki on nyt. Presentaation lähtökohta on muuttaa kuulijaa – esimerkiksi lisätä ymmärrystä tai vaikuttaa käyttäytymiseen – muutenhan presentaatio on turha. Kuulija taas ei halua muuttua: vaikka nykytilanne olisi kurja, se on tuttu ja siksi turvallinen kun taas muutos pelottaa. Etsi epäkohdista ne puolet jotka kirkastavat tilanteen sietämättömyyttä. Niin korostat muutoksen välttämättömyyttä.

4. Näytä miten kaikki voi olla toisin

Inspiroi. Näytä yleisölle luvattu maa. Maalaa kuva kuulijan elämästä paratiisissa. Nykyhetken kärjistettyä surkeutta vasten visio uljaasta tulevaisuudesta herättää kuulijassa kysymyksen, haluanko oikeasti elää kuten tällä hetkellä elän, haluanko todella tyytyä tähän tilanteeseen. Rakenteellisesti presentaatio on toisteista vertailua nykyhetken lankeemuksen ja tulevan paratiisin välillä, niiden räikeän eron korostamista, ja autuuden perustelua. Keksi loppuun käytännön vinkki jonka mukaan kuulija voi toimia niin että muutos toteutuu.

5. Elävöitä faktat

Mieti jokaisen tilastotiedon tai faktan tai asioiden välisen suhteen kohdalla, miten sitä voi selventää elävällä arkiesimerkillä (”kuvittele että tarvitset kaksi litraa maitoa mutta sun olis pakko ostaa ne kahdesta eri kaupasta”), huumorilla (”näyttää erehdyttävästi maailman suurimmalta vessanpöntöltä”) tai metaforalla, joka on kuulijalle tuttu (”toinen on kuin villi viidakko ja toinen kuin apaattinen eläintarha”).

6. Käytä kuvia

Diojen tekstimassaa saat vähennettyä seuraavasti: deletoi teksti! Käytä kuvia jotka ovat tuttuja (kuten Indiana Jones ruoskan kanssa) tai mielenkiintoisia (kuten maalaus 1700-luvun ruumiinavauksesta) ja kerro asiat niitä vasten. Kuvat herättävät henkilökohtaisia muistikuvia ja uteliaisuutta, ja toimivat kuulijan mielessä koukkuina joihin kertomasi asiat ripustuvat kuin itsestään. Jos on pakko käyttää kaavioita tai himmeleitä, pidä ne simppeleinä ja piirrä ne fläpille samalla kertoen. Silmien edessä tekeytyvät kaaviot jäävät kuulijan mieleen kun taas valmiit kaaviot ovat kuolleita kaavioita.

Presentaation viilaaminen ylläolevien kohtien mukaisesti on vaivan arvoista: asiakokonaisuus muistetaan tarinallistetussa muodossa 22 kertaa helpommin kuin palluralistoina. Ei hassummin ikivanhalta tarinalta.

Joonas Konstig: Mitkä ovat luovuuden ainesosat?

Kirjailija Joonas Konstig kertoo vieraskynäkirjoituksessaan, millaisista ominaisuuksista luovuus kumpuaa ja millainen on luovan prosessin ydin. Olkaa hyvät!

Yksi ensimmäisiä neuvoja, joita sain alkaessani opiskella kirjoittamista, oli tällainen: kirjoita aluksi ihan vapaasti äläkä kritisoi tekstiä yhtään. Sitten kun olet saanut jonkinlaisen kokonaisuuden valmiiksi, lue se tarkkaan ja nyt vapauta sisäinen kriitikkosi.

Näyttää siltä, että tämä kaksijakoinen neuvo on erinomainen ohje kaikkeen luovaan työskentelyyn. Ainakin luovuustutkimus tukee sitä.

Tutkijat Guillaume Fürst, Paolo Ghisletta ja Todd Lubart esittävät tutkimuksessaan kokonaismallin luovuudesta ja persoonallisuudesta. Mallissaan he yhdistävät luovuuden ajatusprosessit sekä luonteenpiirteet, joita luovuus edellyttää.

Nämä ovat keskenään kutkuttavasti ristiriidassa.

Tutkijat kutsuvat luoville ihmisille yleisiä luonteenpiirteiden yhdistelmiä nimillä plastisiteetti, divergenssi ja konvergenssi.

Plastisiteettiin kuuluu korkea avoimuus, ulospäinsuuntautuneisuus, energia ja inspiraatio. Näitä luonteenpiirteitä yhdistää vahva hinku eksploraatioon eli uuden tutkimiseen ja löytämiseen. Aivokemiallisesti eksploraatiota ilmeisesti ajaa välittäjäaine dopamiini, jota korkean plastisilla ihmisillä tapaa esiintyä aivoissa runsaita määriä.

Divergenssiin taas kuuluu matala miellyttävyys ja tunnollisuus sekä korkea epäkonformiteetti ja impulsiivisuus. Divergenssi tarkoittaa epätavanomaisuutta ja omaperäisyyttä, ryhmäajattelun vastustamista ja matalaa halua miellyttää toisia. Tällaiset ihmiset ovat helposti muiden mielestä impulsiivisia. Joskus he ovat suorastaan vaikeita ihmisiä. Tiimityöhön he eivät helposti taivu. Silti luovuus edellyttää radikaalia ajattelun vapautta.

Konvergenssi taas koostuu korkeasta kunnianhimosta, tarkkuudesta, sinnikkyydestä ja kriittisestä tajusta. Tämä puoli luovuudesta jää usein innoittuneen inspiroitumisen varjoon. Tällaiset porvarilliset hyveet ohjaavat luovaa ihmistä hiomaan teoksistaan ja teorioistaan sinnikkäästi yhä parempia. Avantgarderunoudessa konvergenssi ei välttämättä ole yhtä tärkeää, mutta realistisen romaanin kirjoittaminen taikka tieteellisen vallankumouksen luominen on tulosta vuosien säntillisestä työstä, jossa omaa tekelettä tulee voida arvioida yhä uudestaan tarkasti ja kriittisesti. Työhuoneen tuolissa pitää pystyä istumaan tunnollisesti kuin virkamies.

Mutta parhaisiin tuloksiin päästäkseen näiden kolmen pitäisi yhdistyä samassa ihmisessä.

Luova prosessi jakautuu näiden tutkijoiden mukaan kahteen osaan, joita he kutsuvat nimillä Generointi ja Valinta.

Generointi koostuu omaperäisyydestä ja ideoiden tuottamisesta. Tässä vaiheessa on hyväksi hiljentää sisäinen kriitikko ja kuunnella sisäisen punaviinirunoilijan vapaata ajatustenvirtaa. Tärkeintä on aivoriihimäisesti saada aikaan suuri määrä ideoita. Tämä on välttämätöntä luovuudelle, muttei yksin yleensä riitä kaikkein parhaisiin tuloksiin asti.

Toinen vaihe, Valinta, taas päästää sisäisen tilintarkastajan asialle. Valintavaiheessa arvostellaan, hylätään ja hiotaan ideoita ja jatkokehitellään niitä soveltuviksi. Nyt tärkeää on ideoiden laatu ja sen parantaminen. Valinnan lopputavoite on muodostaa koherentti lopputulos tarkistelemalla sen kehitystä jatkuvasti.

Luovuus tarvitsee siis keskenään riiteleviä taipumuksia. Luova prosessi vaatii sekä kahleetonta mieltä että puutuvia istumalihaksia. Se on ristiriitaista ja sekavaa pyrkimystä luoda villistä kaaoksesta uutta järjestystä.

Brändi, arvot ja Pihlajalinna

Viime päivinä mediassa on uutisoitu terveysyhtiö Pihlajalinnasta kohtalaisen ahkerasti. Helsingin sanomien jutun otsikkoon oli nostettu "tätä bisnestä ei voi pyörittää Nalle Wahlroosin opeilla".

Lyhyesti sanottuna Pihlajalinnan toimintamalli on lehtijuttujen perusteella seuraava: pyritään tarjoamaan hyvää hoitoa, ei toimita pelkästään rahan ehdoilla, voitot pidetään kotimaassa ja niistä maksetaan verot. Omilla nettisivuillaan Pihlajalinna kertoo muun muassa seuraavaa: "Meillä potilaita palvellaan asiakkaina ja omien työntekijöittemme tyytyväisyydestä ja hyvinvoinnista pidetään hyvää huolta."

Lisäksi Pihlajalinnan perustaja Mikko Wiren esiintyy jutuissa omilla kasvoillaan, ja hänellä on vieläpä mielipiteitä. 

Ainakin minä olen mediajuttujen perusteella saanut muista yksityisistä terveydenhuoltoyhtiöistä aivan toisenlaisen kuvan. Niiden voitot piilotetaan ulkomaille, ja ainoana tavoitteena on kääriä mahdollisimman paljon rahaa. Jos joku julkeaa sisältäpäin kritisoida toimintaa, pää on pölkyllä.  

Pihlajalinna on juuri saanut palstatolkulla parasta mahdollista mainosta tilanteessa, jossa sen kilpailijoiden maine on huono. Miksi?

Pihlajalinnalla on arvot, ja se vaikuttaa toimivan niiden mukaan. Hyvä tarina ja toimiva brändi lähtee aina arvoista. Pihlajalinnan arvot vaikuttavat olevan erilaiset kuin sen kilpailijoilla. Erottuvuus on siten myös kunnossa. Vaikuttaa siltä, että liiketoimintaa voi tehdä epäkyynisesti ja samaan aikaan hyvin menestyksellisesti. Kirkkaat arvot ja niiden mukaan toimiminen näkyy, niistä nousevat tarinat kantavat ja tuovat myös hyvää julkisuutta. Hyvin hoidettu!